Henki pihisee

Tervehdys,

Olen varmasti menettänyt jokaisen kaksi lukijaani tällä kuolemanhiljaisuudella. Totuus on se, etten ole paljoa lukenut muuta kuin lehtiä ja tuossa aiemmin keväällä tuli luettua lähinnä opinnäytetyötä varten. Tällä hetkellä yritän leikkiä oikeaa toimittajaa.

Mutta asiaan. Nyt olen löytänyt jälleen kirjojen luokse ahkerammin. Kiitos tämä on ihanaa!

Olen suorastaan suurkuluttanut Murakamia, enkä malta odottaa, että pääsen raottamaan sitä surrealistisen hilpeää maailmaa tänne.

Siihen asti jätän tämän blogin vielä toistaiseksi roikkumaan lempikirjani sitaattien varassa (luin Olemisen sietämättömän keveyden tuossa jokin aika sitten uudestaan).

" En voi käsittää sitä muuten kuin ettei rakkaus ollut hänen julkisen elämänsä jatke vaan sen vastapooli, että rakkaus merkitsi hänelle halua antautua kumppaninsa armoille. Joka jättäytyy toisen valtaan kuin sotilas sotavankeuteen, joutuu luopumaan ennalta kaikista aseista. Ja voimatta aseettomuudessaan puolustautua mahdollisia iskuja vastaan toisen valtaan jättäytynyt saattaa vain kysellä, milloin isku tulee."

- Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Toinenkin kohta, joka lohduttaa teinisielua kuin silloin aikonaan de Mello, joka puhui tunteista ohimenevinä pilvinä.

"Ihminen ei voi koskaan tietää, mitä hänen tulee haluta, sillä eläessään vain yhden elämän hän ei voi verrata sitä edellisiin tai korjailla sitä seuraavissa. - - Kerran tapahtuva on kuin koskaan tapahtumaton. Jos ihminen saa elää vain yhden elämän, hän ei tavallaan elä lainkaan."

Tulee mieleen elokuva Mr. Nobody. Lohtua hakevat katsokaa! Ei ole olemassa huonoja päätöksiä tai sattumia. Ne vain on. Miten mukava ajatus nykyihmiselle, jolla ei muuta tunnu olevankaan kuin vastuuta.