Jaksoin sivulle 38, jolla esiteltiin jo ties kuinka mones ajankuvaan sopiva, nihilistinen paskapää-henkilö.
En tiedä johtuuko vastareaktioni siitä, että olen itse media-alalla ja yritän väistellä lehtialan kyynistävää vaikutusta, mutta jokin tökkäsi tässä ja pahasti.
Kirja loi ärsyttävän muka-ajankohtaista kuvaa yhteiskunnasta ja mediasta. Se teki sen piirun verran liioitellen, siis niin että kaikki se kuona korostui epärealistisella ei-samaistuttavalla tavalla, mutta tuntui silti jotenkin tutulta ja käsitellyltä: tylsältä.
Siis jos haluan itselleni tällaisen tunteen, voin avata Seiskan. Ei minun tarvitse kahlata läpi valtavaa romaania täynnä epäuskottavia vääntämällä väännettyjä karaktäärejä.
Ja ne helvetin facebook-statukset. Siis ei. EI!
Ehkä kirjan loppu olisi ollut kuitenkin mukava ja opettavainen, mutta en valitettavasti tule koskaan pääsemään sinne asti. Se vain oli äärimmäisen pitkästyttävää. Mielestäni pelkällä kyynisyydellä ei vain ole mitään sanottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti