_06.jpg)
"Let's drink to your liver's sake!"
Päätin vähän verestää kielitaitoani lukemalla vaihteeksi englanniksi. Hemingway on siihen oiva vaihtoehto. Juoni ei poukkoile. Juju on kerronnassa ja kauniisti soljuvassa kuvauksessa.
A Farewell to Arms on kaikesta sentimentaalisuudesta riisuttu koruton kertomus. Se on rakkaustarina, sotatarina ja tarina toveruudesta. Se on tragedia ja komedia. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan mittelöihin. Kirjan päähenkilön ja Hemingwayn elämät törmäävät: molemmat ovat olleet amerikkalaisina Italiassa ambulanssikuskeina. Molemmat sotilaat haavoittuivat sodassa ja ovat samaa mieltä: paska sota. Sota on paskaa, eikä sitä tarvitse moneen otteeseen mainita. Rivien välistä sen voi lukea jokainen itsekin.
Hemingwayn kirjoja ennenkin lukeneena en yhtään ihmettele miksi baariketju on nimetty hänen mukaansa. Keskustelu, seurustelu, syöminen ja sotiminen eivät suju samalla lailla ilman alkoholia. Drinksua vedetään jopa sairaalapedissa. Viinapullot ovat sängyn alla piilossa. Juopottelua se ei kuitenkaan ole. Se on kuin tupakka ranskalaisessa taide-elokuvassa: hienovarainen, kontekstiin uppoava taide-elementti.
Loppu oli yllättävä, vaikka osasinkin enteillä jo jotain. Hemingway nimittäin tuohtui legendaarisen elokuvanversion pilaamisella onnellisimman lopun vaihtoehdolla. Elokuvaversioita taitaa olla parikin: 30- ja 60-luvulla tehdyt versiot.
Suosittelen alkukielillä lukemista. Suomennos on kuitenkin aina osittain suomentajan tulkintaa. Toisaalta äidinkieli sitoo sanat merkitsemään enemmän tai ainakin eri tavoin kuin vieraalla kielellä. Tunnelma on erilainen. Onko kirja sama vai eri eri kielellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti