Mark Simpsonin Morrisseystä kirjoittama kirja ei ole elämäkerta. Se on tulkinta Morrisseystä, "psykobiografia" kuten kirjailija itse sanoo.
Morrissey ei tietenkään suostuisi tällaiseen kirjaprojektiin itse. Simpsonin teos on hurmioituneen fanin omistautunut yritys päästä tämän androgyynin pop-askeetin ihon alle.
Kyseessä ei ole ensimmäinen yritys. Morrisseystä ja The Smithsistä on kirjoitettu kymmeniä kirjoja.
Tämä kirja ei edes yritä olla objektiivinen, tietokirjamainen selonteko Morrisseystä. Jo alussa käy ilmi, millaisen järisyttävän peruuttamattoman vaikutuksen nuoreen Simpsoniin teki televisiosta kantautuneen This Charming Man-kappaleen eläimellinen hihkaisu.
Simpson kuvaa Morrisseyta lähinnä lehtijutuista ja kappaleiden sanoituksista kasattujen tulkintojen kautta. Hän käsittelee myös nuoreen Morrisseyyn vaikuttaneita idoleita kuten James Deania ja Oscar Wildeä.
Kirjan pääosassa on kuitenkin yritys purkaa Morrisseyn vaikutusta meihin. Miten tämä elämän himoista kieltäytyvä pahantuulinen marttyyri pystyy sytyttämään laulullaan pohjattoman kaipuun ja samalla lohdullisesti suutelemaan kyyneleet pois itsensä uneen itkevien Smiths-teinien poskilta?
Morrissey on itse sanonut, että hän vain esittää. Hän väittää, ettei ole koskaan ollut edes rakastunut. Vaikea uskoa. Morrissey on arvoituksellinen ja ristiriitainen. Popkulttuurin pakkomielteistä, seksistä ja itsensä myymisestä, kieltäytyessään hän asettautuu maallisen yläpuolelle. Ja sekös ärsyttää monia, mutta samalla tietenkin kerää ympärilleen uskollisia ja kiihkeitä faneja, joiden vakaa omistautuminen saa kirjoittamaan tällaisia kirjoja kuin Pyhä Morrissey.
Ja suomentamaan niitä. Kirjan on kääntänyt Suomen suurin Morrissey-fanaatikko Antti Nylén. Nylénmäisyyttä ei voi olla havaitsematta tekstistä. Sitä ei pysty, eikä tarvitsekaan pystyä selittämään, mutta jotenkin se vain huokuu rivien välistä.
Kirja on jaettu osiin teemoittain. Päätelmiä Morrisseyn sielunmaisemasta tuetaan laulunsanoin ja haastattelunpätkin, mutta yleensä kysymykset jäävät vaille suoraa vastausta. Samalla tavoin kuin toimittajien ja Morrisseyn välinen vuoropuhelukin. Morrissey yleensä vastaa (tai jättää vastaamatta) viiltävillä nokkeluuksilla.
Koska Morrisseyn ääni tässä kirjassa tuli esiin enemmän kyynisenä kuin idealistisena, laulajan pehmeä puoli jäi sanojen ja Simpsonin tulkintojen varaan. En ole varma, saiko tämä puoli tarpeeksi painoarvoa kirjassa.
Morrissey jäi hyvin etäiseksi hahmoksi, kuten oli varmaan tarkoitus. Ei pyhää voi tuoda arjen tasolle ja tuntea läpikotaisin, sillä sen hohto sammuisi.
T: Smiths-girl 4ever-88
Ps. Tämä teksti ei välttämättä ole merkki blogin maailmanmaineeseen syöksyvästä ylösnousemuksesta, vaan pikainen huikkaus, että täällä ollaan. Ja tuoreella avomiehellä on kirjahyllyllinen lukemattomia teoksia.
Pps. Morrisseyltä tulee kuin tuleekin omaelämäkerta! Koko julkaisu meinasi kertaalleen kaatua Morrisseyn ja kustantajan väliseen kiistaan (yllättyneet nostakaa kätenne ylos nyt.)
Boikotoin suomeksi käännettyä versiota, jos joku muu kuin Antti Nylén kääntää sen. Mutta pakkohan tämä on lukea! Huikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti