Seitsemännen portaan enkeli

Seisemännen portaan enkeli on Frank McCourtin Pulitzer-palkittu teos. Seitsemännen portaan enkeli on ensimmäinen osa muistelmatrilogiasta. Hän kertoo kirjassaan lapsuudestaan köyhässä ja katolisessa Irlannissa. McCourt on jälkeen päin sanonut seuraavaa:
"Pahempaa kuin kurja lapsuus on kurja irlantilainen lapsuus, mutta pahinta on kuitenkin kurja irlantilainen katolinen lapsuus."

Monet ovat nähneet tästä kirjasta tehdyn elokuvaversion (itsehän en ole). "Eikö tuo ole todella ankea?" isäkin kysyi kun huomasi mitä luin. Alkuun tuntuikin etten jaksa lukea kaikkea sitä lohduttomuutta: nälkää, tauteja, alkoholismia, lasten kuolemaa.

Frankin tavassa kertoa lapsen näkökulmasta on kuitenkin jotain veikeää ja sympaattista. Kirja alkaakin kaikessa kurjuudessaan naurattamaan. Sitä lukiessa onkin joko itkun partaalla tai vastaavasti hymyilee posket kipeänä.

Irlanti 30-40 luvulla on lievästi sanottuna synkkä paikka. Mieleeni tuli James Joycen osittain omaelämäkerrallinen kirja Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Katolisuus on siinäkin läsnä painostavana ja kaiken nielevänä.

McCourt kuvaa hyvin niitä tragikoomisia piirteitä joita katolilaisuuteen liittyy. Synnin tehtyään poika ryntää heti ripittytymään, ettei vain kerkeäsi kuolla ja joutua helvettiin. Kaikki ajatukset olivat jumalanpelon läpitunkevaa. Edellä mainitusta Joycen kirjasta myös tämä pelko on jäänyt mieleeni päällimmäiseksi. Siinä on vaikuttavin helvetin kuvaus, mitä olen koskaan lukenut. Se on syöpynyt jopa tällaisen pakanan takaraivoon.

Maastamuutto oli tuohon aikaan suurta Irlannissa. Sen rupinen ravintotilanne sai ihmiset pakenemaan nälkäkuoleman tieltä. Köyhyyttä ja kurjuutta kuvaa esimerkiksi se, että Hitleriä kiiteltiin sodasta: isät lähtivät Englantiin tehtaisiin valmistamaan aseita ja perheet saivat kananmunia aamiaispöytään. Kaikkien isien rahat eivät menneet kuitenkaan perheen ruokaan vaan ne juotiin kurkusta alas.

Alkoholismi onkin yksi kirjan kipeistä teemoista. Turhautumisen ja suuttumisen hetket joutuu elämään McCourtin perheen kanssa yhä uudelleen ja uudelleen. Juuri siinä piilee alkoholismin ja läheisten suhteen repivin kohta: pettymys ja kuinka pettymystä seuraa aina uusi pettymys. Miten isä voi juoda kaiken, vaikka lapset kuolevat nälkään?

McCourt on kirjoittanut myös kaksi muuta elämänkerrallista teosta, jotka ovat jatkoa Seitsemännen portaan enkelille. Toinen niistä kertoo McCourtin elämästä Yhdysvalloissa kirjassa Amerikan ihmemaassa ja toinen hänen opettajan urastaan kirjassa Liitupölyä. Kiinnostusta riittäisi tarttua myös näihin teoksiin.